قصيدة البردة
Qasida Al Burdah
Fi

Chapter 4

ﷺ ON HIS BIRTH

مَوْلَاىَ صَلِّ وَسَلِّمْ دَائِمًا أَبَدًا
عَلَى حَبِيبِكَ خَيْرِ الخَلْقِ كُلِّهِمِ
Herrani, siunaa ja anna rauha aina ja ikuisesti
Rakkaallesi, koko luomakunnan parhaimmalle
أَبَانَ مَوْلِدُهُ عَنْ طِيبِ عُنْصُرِهِ
يَا طِيبَ مُبْتَدَإٍ مِنْهُ وَمُخْتَتَمِ
Hänen syntymänsä paljasti hänen alkuperänsä puhtauden,
Oi kuinka puhdas onkaan hänen alkunsa ja loppunsa!
يَوْمٌ تَفَرَّسَ فِيهِ الفُرْسُ أَنَّهُمُ
قَدْ أُنْذِرُوا بِحُلُولِ البُؤْسِ وَالنِّقَمِ
Sinä päivänä persialaiset ymmärsivät, että heitä oli varoitettu
Kurjuuden ja onnettomuuksien alkamisesta
وَبَاتَ إِيوَانُ كِسْرَى وَهُوَ مُنْصَدِعٌ
كَشَمْلِ أَصْحَابِ كِسْرَى غَيْرَ مُلْتَئِمِ
Samana yönä Khosroesin kaari murtui,
Aivan kuten hänen kansansa yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuus menetettiin ikuisesti
وَالنَّارُ خَامِدَةُ الأَنْفَاسِ مِنْ أَسَفٍ
عَلَيْهِ وَالنَّهْرُ سَاهِي العَيْنِ مِنْ سَدَمِ
Tuli, surusta menetyksen vuoksi, sammui,
Ja joki poikkesi reitiltään surun vuoksi
وَسَاءَ سَاوَةَ أَنْ غَاضَتْ بُحَيْرَتُهَا
وَرُدَّ وَارِدُهَا بِالغَيْظِ حِينَ ظَمِي
Sawa oli levoton, kun sen järven vedet vetäytyivät,
Ja se, joka tuli juomaan siitä, palasi raivoissaan janoisena
كَأَنَّ بِالنَّارِ مَا بِالمَاءِ مِنْ بَلَلٍ
حُزْنًا وَبِالمَاءِ مَا بِالنَّارِ مِنْ ضَرَمِ
Ikään kuin surusta tuli olisi ottanut veden kosteuden,
Ja vesi olisi ottanut tulen polttavan kuivuuden
وَالجِنُّ تَهْتِفُ وَالأَنْوَارُ سَاطِعَةٌ
وَالحَقُّ يَظْهَرُ مِنْ مَعْنىً وَمِنْ كَلِمِ
Henget kirkuivat ja valot välkkyivät,
Kun totuus tuli ilmi sekä merkityksessä että sanassa
عَمُوا وَصَمُّوا فَإِعْلاَنُ البَشَائِرِ لَمْ
يُسْمَعْ وَبَارِقَةُ الإِنْذَارِ لَمْ تُشَمِ
Mutta sokeat ja kuurot persialaiset eivät kuulleet iloisia uutisia,
Eivätkä he nähneet varoitusmerkkien välähdystä
مِنْ بَعْدِ مَا أَخْبَرَ الأَقْوَامَ كَاهِنُهُمْ
بِأَنَّ دِينَهُمُ المُعْوَجَّ لَمْ يَقُمِ
Vaikka heidän omat ennustajansa olivat kertoneet heille
Että heidän kieroutunut vanha uskontonsa ei voisi kestää
وَبَعْدَمَا عَايَنُوا فِي الأُفْقِ مِنْ شُهُبٍ
مُنْقَضَّةٍ وَفْقَ مَا فِي الأَرْضِ مِنْ صَنَمِ
Ja sen jälkeen kun he olivat nähneet tähdenlentoja horisontissa,
Putomassa taivaalta, aivan kuten epäjumalat putosivat maahan
حَتَّى غَدَا عَنْ طَرِيقِ الوَحْيِ مُنْهَزِمٌ
مِنَ الشَّيَاطِينِ يَقْفُوا إِثْرَ مُنْهَزِمِ
Kunnes jopa paholaiset ajettiin pakoon, paeten ilmoituksen tieltä,
Seuraten toisiaan paetessaan
كَأَنَّهُمْ هَرَبًا أَبْطَالُ أَبْرَهَةٍ
أَوْ عَسْكَرٍ بِالحَصَى مِنْ رَاحَتَيْهِ رُمِي
He pakenivat aivan kuten Abrahan soturit,
Tai kuten armeija, joka hajotettiin profeetan kädestä heitetyillä kivillä
نَبْذًا بِهِ بَعْدَ تَسْبِيحٍ بِبَطْنِهِمَا
نَبْذَ المُسَبِّحِ مِنْ أَحْشَاءِ مُلْتَقِمِ
Heitettyään ne ylistettyään Jumalaa kämmenellään,
Kuten se, joka ylisti Herraansa, heitettiin ulos valaan vatsasta