Oi sinä, joka näet kyyneleeni vuotavan kuin loputon sade

silmistäni, kun sairaus riuduttaa ruumiini

Älä ihmettele, vaikka minusta tulisi kuin eloton jäännös

gaselli on tasangolla, bān-puiden ja vuoren välissä

Se teki vereni vuodattamisesta luvallista pyhinä kuukausina

ja ihmettele kohtaloani, sillä en koskaan ennen

Pelännyt koettelemuksia, vaikka ne kurottaisivat kätensä minua kohti

mutta rakkaus on tehnyt minut kuuroksi, ja sanani olivat turhia

Kohtalo löi leijonaa nuoren gasellin silmin

oi tasangon asukas, tule pelastamaan tiheikön asukas!

Rakastettuni hyökkäsi sydämeeni katseensa lukemattomin nuolin

ja jätti minut vaeltamaan vailla suuntaa

Kun hän iski minuun ja hänen nuolensa heikensi kestävyyteni

kielsin haavan ja kätkin nuolen sydämeeni

Rakastetun tuottamat haavat eivät tuo minulle tuskaa

aina kun minun kuuni ilmestyy, itse kuu kätkeytyy

Olen viettänyt pitkiä öitä häntä miettien ja valvoen

sieluni on hänen, samoin vereni, kuuloni ja näköni

Oi sinä, joka soimaat minua rakkaudestani, sillä rakkaus on kohtalo

jos tällainen kaipuu olisi kuluttanut sinut, et soimaisi etkä syyttäisi